Mikonpäivänä, juuri kun karmeliittiluostarin iltasoitto julisti rukoushetken alkavan, kiitivät komeat, neljän postihevosen vetämät matkavaunut jyristen ja rämisten pitkin pienen puolalaisen rajakaupungin L:n katuja ja pysähtyivät viimein vanhan saksalaisen pormestarin talon edustalle. Uteliaina pistivät lapset päänsä ulos ikkunasta. Talon emäntä nousi istumasta ja heittäen ompeluksensa pöydälle huusi viereisestä huoneesta kiirehtivälle puolisolleen kiivastuneena:
"Taas tulee vieraita, jotka luulevat hiljaista kotiamme majataloksi, eikä siihen ole muuta syytä kuin talomme tunnusmerkki. Mitä varten käskitkään uudestaan kullata sen kivikyyhkysen, joka on ulko-oven yläpuolella?"…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.