Miten ihanaa, tyyntä, kirkasta! Vuohipaimenen vaimo seisoi väririkkaalla vuorenrinteellä vehmaan öljypuun juurella kuin ihana kuva. Hiljainen vuohi seisoi hänen vierellänsä, ja hänen laskoksille poimuttuneen pukunsa heleät värit eroittautuivat rauhallisina kuvakauniin vuorenrinteen rikkaana viheriöivästä taustasta.
Oli jo iltapuoli. Valo alkoi hiljaa raueta, päivän kuumuus väsyi ja viileytyi. Läntisen vuorikeilan huippu hahmoittui jo tummana taivastaustaansa vasten, mutta itäisen vuoren rinteelle levisi vielä hiljainen, rauhallinen ilta-auringon valo. Ei liikettä, ei huokaustakaan. Toukomettinen vain aherti kukassa, ja sääskiparvi survoi äänettömänä iltavalossa.…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.