Sopusuhtaisena ja kauniisti sinertävänä patsaana kohosi nuotion savu kuulaaseen ja aivan tyyneen aamuilmaan. Syyskesän hämärä ja kostea yö oli muuttunut kirkkaaksi ja kauniiksi aamuksi, antaen vain kaikkialla kimaltelevien kastepisarain todistaa äskeisestä kosteutensa runsaudesta. Nuotion päällimäinen tukki oli paksuudestaan huolimatta palanut melkein ontoksi ja oli parhaillaan kokoon riutumassa, osoittaen sen vierellä lepäävien miesten viettäneen pitkän ja levollisen yön. Vieläkin he nukkuivat raskaasti ja huolettomasti, raukeina rakovalkean tasaisessa hauteessa.
Toinen heistä -- heitä oli nimittäin vain kaksi -- oli pienenläntä, vanhemmanpuoleinen mies, jonka parrassa ja nahkalakin alta n…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.