Metsänhoitaja Constantin Gyllenmarck makasi selällään valkoisella jäkäläkankaalla ja katseli, kuinka savupilvet, joita hän sikaristaan puhalteli, leijailivat ilmassa, hajaantuivat, kokoontuivat taas, ikäänkuin pitääkseen paremmin puoliaan iltatuulta vastaan, mutta kävivät sitten ohuemmiksi ja ohuemmiksi, kunnes viimein katosivat avaruuteen. Parinkymmenen askelen päässä hänestä rätisi ja räiskyi rakovalkea, ja sen ympärillä istuivat naureskellen ja haastellen hänen apurinsa, kuusi luvultaan, mutta heihin ei hän tällä kertaa kiinnittänyt huomiotaan. Hän eli omaa elämäänsä, antoi ajatustensa kierrellä, puhalteli ilmaan sinertäviä savuja ja tunsi itsensä turvalliseksi ja tyytyväiseksi, kun lähe…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어