Jukan äiti oli kovasti sairaana; hän ei enää kyennyt kättään nostamaan eikä huuliaan kastamaan. Tuoni oli jo painanut voittonsa leimat kasvoille; ne olivat kalman valkoiset, silmät olivat kuopassa, ja katse tuikea, terävä.
Moneen viikkoon ei ollut yhtenäkään yönä pieni läkkilamppu sammunut huoneessa. Öisin oli sairas rauhattomampi ja hänen tuskansa suurimmat, poltti suuta ja ahdisti henkeä; öisin pyrkivät ajatuksetkin menemään sekaisin ja puheet ristiin.…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.