Konttorissa riideltiin. Tohtori kavahti lattialle kiivaana ja kalpeana, ikäänkuin karkeloidakseen ensi askeleen hallinkia. Kädessään hän rutisti kirjettä. Pari kolme arkkia hän oli nakannut levälleen pulpetille ja lääkärikojeilleen. "Olisipahan vaan täällä, olisi pahan vaan täällä"... Hän katsoi kattoon ja veti syvään henkeä. "... Uskaltaa minulle kirjoittaa mokomaa -- mokomaa päätöntä lörpötystä!" -- "Niin, niin, Baarvig, -- täytyyhän meidän tyytyä siihen, että lapsemmekin -- aikansa haparoivat, ennenkuin tiensä löytävät. Nuoriso tahtoo oikeutensa tähän aikaan, -- pyrkiä siksi, mikä sitä viehättää", -- arveli rouva, joka seisoi syrjässä kirjahyllyn ääressä ja seuraili miestään silmillään. -…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.