Oli vuosi 1891, lokakuu, maanantaipäivä. Worsted Skeynesin rautatieaseman pimeällä ulkosivustalla vallitsi alaa mr Horace Pendycen omnibussi, hänen vaununsa ja tavaravankkurinsa. Mr Horace Pendycen kuskin kasvot vallitsivat yksinäisen asemalyhdyn valokehää. Verevinä, tuuhein, lyhyeksi leikatuin harmain poskiparroin ja yhteenpuristetuin tutkimattomin huulin ne kohosivat korkealla ylös itäiseen ilmaan kuin mikäkin feodaalijärjestelmän tunnuskuva. Sisäpuolisella asemasillalla mr Horace Pendycen ensimmäinen palvelija ja ratsupoika odottivat 6.15 junan saapumista, puettuina pitkiin hopeanappisiin liveritakkeihin, joiden vakavaa asua vain heidän korkeiden hattujensa rohkeasti ulkonevat lierit hiem…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어