Niin usein mietin, suren itseäin ja kirjavuutta elämäni harhain! Syyt niihin? Yksi ehkä veressäin, -- mi vaisto siinä pahin on, mi parhain? ja toinen? Vaikutteet kai lapsuutein ja ympäristön, outo murros-aika, jok' ensin suuntasi mun haavehein. Ja kolmas itse, -- koko elon taika! Mua aivan painaa miete se! Taas kaipuu hakevi syitä mailta muistojen. Kidutus turha! Katson: näe en! Mut ehkä laulain raskas vaiva haipuu! Siks muistu, armas aika, joka johdit ens askeleeni, kuvin rikkain hohdit! Kuink' oot nyt muuttunut ja tullut uudeks, ja muutut, loittonet pois kaukaisuudeks. Kyll' onnetar, yö-silmä, kultahaps, loi elämääni, luulen,…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어