Kerran sattui niin, että matkani kulki pitkän ja kolkon sydänmaan poikki, jonka puoliwälissä sanottiin olewan erään uudistalon. Talwi oli. Kun lähtöni kylän wiimeisestä talosta oli jokseenkin iltapäiwällä, neuwottiin minulle mainittu uudistalo yöpaikaksi. Tietä tähän yksinäiseen paikkaan ei ollut muuta kuin yksinäisiä heinä- ja halkomiesten jälkiä, jotka sydänmaalla haaroiwat sinne tänne ja oliwat hywin eksyttäwiä. Kauhean kylmä myrskytuuli puhalsi rajusti ja lakkaamatta, mutta lunta ei kumminkaan wielä tullut. Edessäni olewa taiwal oli melkein yhtä aawaa, osaksi jonkuu tiellä wastaan tulewan pienen järwen ja isojen newojen tähden, osaksi senwuoksi, kun metsämaatkin aina oliwat jonkun ajan t…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.